Runojen maailma

Maaliskuun ensimmäisessä marttaillassa saimme vieraaksemme Teatteritaiteen maiseteri Mia Pätsin, joka kertoi meille runoista. Matkasimme ruonojen alkulähteille ja aloitimme matkamme tutustumalla Kalevalaiseen runouteen: loitsujen, legendojen, lyriikan ja häälaulujen maailmaan.

Mia kertoi myös uskonnollisesta runoudesta. Suomen kielen isä Mikael Agricola käänsi psalmia ja virsiä suomeksi. 1600-lvulla ilmestyi Mathias Salamniuksen Ilo Laulu-Jesuxesta, joka oli kalevalamittainen eerpos. Uskonnollista runoutta kirjoitti myös Hilja Haahti, joka lienee monelle tuttu nimi joululauluista. Moni runo onkin saanut toisen elämän lauluna tai virtenä. Nykypäiävnä uskonnollisia runoja julkaisesvat mm. Anna-Maija Raittila, Rakel Liehu, Anna-Mari Kaskinen ja Maaria Leinonen.

Romanttinen suuntaus oli vallalla 1800-luvun puolivälistä realismiin. Näihin runoihin kuuluu mm. Maamme-laulu, Väntrkki Stoolin tarinat, Kesäpäivä Kangasalla, En etsi valtaa loistoa, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie jne. Tämän ajan runoilijoita olivat mm. J.L..Runeberg ja hänen vaimo Fredrika, vaikka onkin jäänyt miehensä varjoon, Sakari Topelius, Immi Hellén, joka tunnetaan ehkä enemmän lastenrunoilijana. Onhan hänen kynästä lähtöisin tuo Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, Oravan pesä ja Joulukirkkoon runot.

1900-luvun alussa oli vuorossa Synmbolismi runoilijoinaan mm. Eino Leino, Joel Lehtonen, L. Onerva, Einari Vuorela, V.A.Koskenniemi, Otto Manninen, Larin-Kyösti, Juhani Siljo. Aino Kallaksen teos Lauluja ja ballaadeja on Symbolismin kauden runoteos.

Eino Leino nimesi 1900-luvun alkuvuosikymmenten runoja uusromantiikan kauden runoiksi. Häneltä itseltä ilmestyi silloin Helkavirsiä I-II, Nocturne, Lemmen lauluja - teos jne. Myös Aale Tynni, Aaro Hellaakoski ja Otto Manninen kirjoittivat tähän genreen kuuluvia runoja.

Modernismi (realismi ja avantgardesuuntukset) toivat mukanaan Tulenkantajat. Katri Vala mm. Kaukainen puutarha, Yrjö Jylhä, P. Mustapää eli Martti Haavio, Elina Vaara jne. Aaro Hellaakoski: Jääpeili v. 1928, Aale Tynni, Edith Södergran, L. Onerva, Saima Harmaja jne. 1950-luvulta alkaen luovuttiin runomitasta ja oli muodikasta kokeilla uutta. Roolirunot,  proosarunot, murrerunous. Saatiin vaikutteita mm. haiku- ja tankarunoudesta.

Modernisteja on pitkä lista mm. Mirkka Rekola, Eeva-Liisa Manner, Sirkka Turkka, Aila Meriluoto, Arja Tiainen, Lassi Nummi, Arto Melleri, Juice Leskinen, Väinö Kirtitnä, Pentti Holppa, Kai Nieminen Bo Carpelan jne.

Postmodernismin edelläkävijä on Rakel Liehu Kubisseja teoksellaan, joka ilmestyi 1992. Tässä suuntauksessa on useita kertojaääniä, epäjärjestystä, ironiaa, paikan ja ajan vaihdoksia, kielioppivirheillä leikittelyä jne.

Kuulimme myös hakukonerunoudesta, tunnustusrunoudesta ja puhuimme myös murrerunoudesta, jonka tunnetuin edustaja lienee Heli Laaksonen.

 

 

 

 

Ehdimme vielä kuulemaan muutamia esimerkkirunoja eri suuntauksista, jota Mia meille esitti. Kalevalamittaisesta runoudesta oli runo

Loitsu

Pakkanen puhurin poika, Älä kylmää kynsiäni

Älä päätäni palele, Tultas tungen sukkahani

Kekälettä kenkähäni, Pakkasen palelemata

Kovan ilman koskemata, Kyllä sull`on

kylmäämistä

Kylmää soita, kylmää maita,

Kylmää puita ja pehuja,

Kylmää kylmiä kiviä.

Uusromantiikasta oli Mia valinnut esimerkkirunoksi Saima Harmajan runon Rannalla

Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilystä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa,

tulisit juuri nyt -

Kuulimme myös Jenni Haukion runon Vanhat arvot

Vanhat arvot

lojuvat puistikossa tiedottomina

näyttäytyvät enää harvoin puhtaina

kuten vanhoina hyvinä aikoina

kuka huolehtisi heistä

kuten mercedeksistä ja osakepoikueista

huolehditaan?

Kiitos Mia avartavasta runoillasta. Joku martoista sanoi, että nyt heräsi kiinnostus runoihin. Tämä on varmasti hyvä kiitos !