Reippailua Haukankierroksella

Ensin kuljetaan pellon pienarta...
... ja ylitetään pieni joki
Suolampi
Joskus on ollut myrskyisää.
Nousu Pirunpellolle.
Pirunpelto
Marttareippailijat. Kuvasta puuttuu kuvan ottanut Marjut
Haukkakallio
Hunttijärvi
Kaatuvakallio
Siellä se lähde pulppuaa.

Keväään viimeinen marttailta vietettiin reippailun merkeissä Haukankierroksella. Tätä oli toivottu! Luontopolku kulkeee monimuotoisessa metsämaastossa. Polun välillä melko suuret korkeuserot tekevät siitä osittain haastavan kuljettavan. Ehkä paikoin epätasainen polku ja jyrkät mäet olivat peloittaneet jäseniämme ja meitä oli vain kahdeksan rohkeaa kulkijaa....

Me kahdeksan marttaa nautimme kauniista toukokuisesta illasta ja kävelimme hitaasti kiiruhtaen 5,2 km pitkän reitin luontoa ihmetellen ja keskenämme rupatellen.

Ensin reitti vie hyvin jyrkästi ylös Vähäjärvenkalliolle. Ensimmäiseksi pysähdyimme katselemaan pientä suolampea. Tämä alkuosa kulkee halki vanhan metsän suojelualueen.  Vanhan metsän jälkeen kiivetään taas korkealle ja vastassa on Pirunpelto. Muinainen merenranta.  Sitä oli pakko ihastella ja napata kuvakin muistoksi.

Matka jatkui kauniissa aurinkoisessa illassa. Kuljimme Ilveskallionkin ohitse....mutta missä se oli? Valitettavasti polun varrella ei ole näitä opastauluja juurikaan....vain Haukkallio on nimetty. Niinpä tuo Ilveskallio jäi meille vieraaksi.

Polun on alkujaan Keuda Saaren oppilaitoksen silloiset eräopaskoulutuksessa olleet opiskelijat suunnitelleet opettajansa johdolla. He ovat reitin raivanneet ja merkinneet, mutta sitten koulutus päättyi ja polku jäi vähän kuin oman onnensa nojaan.

Matkan varrella opastaulut kertovat jäljellä olevan matkan kilometreinä ja opasteiden välillä tietä viitoittaa puihin maalatut punaiset merkit. Vaikka polku on merkitty, niin tarkka kannattaa olla. Esimerkiksi kiivetessä Pirunpellolle on erehtymisen mahdollisuus. Tässä kohdin punainen pallo on hiukan piilossa. No me emme eksyneet. Joukossa oli muutama reitin aikaisemmin kiertänyt.

Haukkakalliolta on iuenot näkymät ympäristöön. Alhaalla hurisi moottoritie. Arvuuttelimme moottoritien kulkusuuntaa. Minne päin ajetaan, jos matkataan Helsinkiin....

Haukkakalliolta jatkoimme matkaa ja tulimme Purolehtoon. Pieni puro solisi ja kasvillisuus oli rehevää.... mutta kovin oli avaraa. Hunttijärven rannalta on kaadettu paljon puita ja niin ovat menneet myös merkkipuut. Mutta kyllä martta löytää.

Kävelimme rehevässä rantamaastossa eteenpäin ja kohta vasemmalla puolellamme oli mahtava Kaatuvakallio...nimi tulee kallion muodosta - ihan kuin se kaatuisi. Emme kiivenneet sinne ihailemaan maisemia, vaan jatkoimme matkaa reitin nuotiopaikalle. Nyt emme jääneet nuotiota sytyttämään. Paikka on Keudan omistuksessa ja emme olleet kysyneet lupaa ja ilta oli jo pitkällä. Niinpä jatkoimme kohti reitin alkoituspistettä.

Matkalla vielä katselimme lähdettä, joka pulppusi iloisesti. Joku täytti vielä vesipullonkin. Lähteeltä oli enää lyhyt matka lähtöpisteeseemme, jonne saavuimme kaikki reippaina. Selvisimme...eikä se niin vaikeaa olltu lainkaan. Kyllä kannatti lähteä mukaan, totesi yksi meistä. Niinpä...kyllä kannatti.