Luovu turhasta, tee tilaa hengittää

Illan vieras professional organizer, kotitalousop. Eeva Heinonen

Pääsiäisviikon marttailtaamme saimme vieraaksi professional organizer Eeva Heinosen, joka on myös kotitalousopettaja ja itsekin martta.

Ensin mietimme mikä on oma suhtautumisemme tavaroihin....ja totesimme, että ne herättävät jokaisessa erilaisia tunteita. Eeva sanoi, että kannattaa miettiä millaisia tunteita eri tavarat herättävät: ovatko ne negatiivisia tai positiivisia tai eikö niihin ole mitään tunnetta... Usein negatiivisia tunteita herättävistä tavaroista on kuitenkin vaikea luopua.

Juttelimme, että mitä tarkoittavat kertyvät kirjapinot, kangas- ja lankavuoret... toiveesta, unelmasta, että vielä minä sen vaatteen ompelen...tai villapuseron kudon. Jos luopuu kerätyistä kankaista, luopuu samalla unelmastaan...myöntää itselleen, että en sittenkään ompele sitä ihailemaani vaatetta.

Joku kerää materiaalia väitöskirjaansa varten....kyllä minä sen vielä kirjoitan...mutta mitään ei tapahdu kuitenkaan, materiaalivuori vain kasvaa....mutta eihän siitä voi luopua, koska silloin joutuu myöntämään, että mitään väitöskirjaa ei tulekaan.

Miksi sitten säilytämme kilpailupalkintomme...eihän niillä mitään tee...pölyä keräävät ja vievät tilaa.... no niissä on niin paljon muistoja...hyviä muistoja, ja kertovat, että on saavuttanut joskus jotakin. Niillä on saanut arvostusta. On ollut hyvä, paras.

Eeva Heinonen kertoi luvan kanssa muutamista asiakkaistaan, joita on ollut auttamassa vähentämään tavaroita. Joku on säilyttänyt kymmeniä iltapukuja ja vaikka osa puvuista on jo mennyt pilalle niin niistä ei henno luopua, kun ne kertovat elämän onnenhetkistä....mukavista muistoista vaikkapa hienoissa juhlissa jne. Jotkut ihmiset hyvästelevät tavarat ennen kuin ne lähtevät kierrätykseen tai mikä minnekin.

Miksi sitten säilytämme vaatteita, jotka eivät enää mahdu päälle? Mutta kun me vielä joskus laihdumme ja silloin mahdumme...jos niistä luopuu, joutuu myöntämään, että ei laihdukaan.

Paljon ajatuksia herättävä marttailta. Ehkä on nyt hiukan helpompi ruveta luopumaan jostakin, kun tietää miksi se luopuminen on niin hankalaa....

Eeva sanoi, että ei kannata laittaa kerralla koko kotia järjestykseen...syntyy vain uusi kaaos. Ota yksi kaappi kerrallaan... yksi huone kerrallaan...ehkä ei koko huonettakaan, vaan vähitellen. Niin ja kun rupeat käymään vaatekaappia lävitse, niin ota makutuomariksi ystäväsi, jonka on paljon helpompi sanoa, että ei, ei tuo on väärän värinen, ei enää muodissa, ei pue sinua jne.  Itselle, kun se vaate kerättää hyviä muistoja...tämä oli minun päällä, kun tapasin elämäni miehen tai tätä pidin lapseni ristiäisissä....juhannustansseissa vuonna 1965.... tyttären ylioppilasjuhlissa....no omasta hääpuvusta ei tarvitse luopua lupasi Eeva. Hyvä, että jotain saa sentään säilyttää....

No itsehän me ne päätökset teemme, mutta kannattaa kuitenkin miettiä mitä tarvitsee ja mitä ei...

Luin kerran, että eräs nainen otti lasten tekemistä askarteluista kuvan ja sitten hävitti ne, kun sitä tavaraa kertyy.... ja kertyy... no kukin tavallaan....

Jos nyt ensin lukisi muutaman kirjan... tai onko se tarpeellista? Kirjoja on joka tapauksessa saatavilla, jos tarvitset tukea luopumiselle... Muutama niistä kiersi illan aikana tutustumista varten.

Kannattaa myös lukea oman marttamme Raisan kirjoittama blogi illastamme ja mitä se herätti hänessä...kaksi muovikassillista turhia vaatteita...hyvä Raisa! Raisalla on sana  hallussa. Tätä tarinaa oli hauska lukea.

http://retuperallaan.blogspot.fi/