Leivotaan, leivotaan...ruisleipäkurssi Varpulassa

Varpulan tila Sipoossa
Tervetuloa!
Tarinaa talosta.
Toisen sekoittaesa toinen piti kiinni astiasta. Yhteispelillä se sujuu.
Ensin sekoitettiin härkimellä....
...sitten vaivattiin käsin.
Joskus puheenjohtakin pääsee kuvaan. Kuvan otti Raisa Ala-Lipasti.
Käytiin katsomassa lampaita.
Ensin taputeltiin....
...sitten muotoiltiin.
Riitan kädenjälki. Tällaisenkin olisi voinut tehdä.
Muotteja, joukossa oikea lehmän sarvikin, jolla on helppo tehdä leipään reikä.
Kuunneltiin Riitan neuovoja miten leivotaan hyvä ruisleipä.
Uunituoreita ruisleipiä.
Pieni reikänen, joka upposi heti lämpimänä voin kera parempiin suihin.

Jäsenet olivat toivoneet ruisleipäkurssia ja löytyihän sellainen - Varpulan tilalta Sipoosta. Ryhmän maximikoko on 20 henkeä ja sellainen porukka meitä oli sitten lähdössä kimppakyydeillä Mäntsälästä kohti Sipoota. Reilu puolituntia ja olimme perillä. Komea pohjalainen maalaistalo seisoi ylväänä keskellä sipoolaista peltomaisemaa. Avaruutta ympärillä aivan kuin siellä Pohjanmaallakin.

Tilan emäntä Riitta Rantanen otti meidän iloisesti halausten kera vastaan. Kaunis aurinkoinen huhtikuun ilta antoi parastaan. Siirryttiin sisälle ja asetuttiin taloksi. Riitta kertoi hiukan talon historiasta ja miten kaikki oli alkanut. Valokuvat talosta kiersivät ja ihmeteltiin..... niin aikaimoista rohkeutta vaati siirtää siinä kunnossa oleva talo tänne etelään....talo oli nimittäin lähes sortunut. No nyt se seisoo komeana uudella kotipaikallaan. Riitta tosin sanoi, että vieläkin on tekemistä. Yläkerta on laittamatta ja ainahan vanhassa talossa riittää tekemistä.

Sitten päästiin itse asiaan eli ruisleivän tekoon. Riitta oli aloittanut jo kaksi päivää akaisemmin taikinan teon. Ensin laitetaan vettä ja heitetään pakastettu juuri joukkoon ja siitä se sitten alkaa....lisätään hiukan jauhoja. Seuraavana päivänä sitten jatketaan ja sekoitellaan muutaman kerran ja vasta kolmantena päivänä tehdään taikina valmiiksi ja kohotetaan n. 30 min, jonka jälkeen päästään leipomaan reikäleipiä tai limppuja. Tuo taikinan sekoittaminen kolmantena päivänä vaatiikiin sitten jo jonkin verran voimia. No riippuu tietysti taikinan koosta, mutta Riitta oli tehnyt aika isot taikinat, olihan meitä peräti 20.

Sekoitettiin jauhoja härkimellä..... niin sellainen monihaarainen puusekoitin. Sen voi tehdä itse männyn oksasta. Loppuvaivaaminen tehtiin sitten käsin. Saatiin tuntumaa oikean paksuisesta taikinasta. No ei hätää, jos menee liikaa jauhoja, lisätään hiukan haaleaa vettä.

Me teimme reikäleipiä. Riitta näytti miten taikinanpalaa taputellaan ja minkälaisia koristuksia voidaan tehdä ja miten leipää voi muotoilla. Leipä pitää olla n. 2 cm paksuinen.

Leipominen tapahtui kahdessa ryhmässä. Oli siis A-ihmisiä ja B-ihmisiä. Toisen ryhmän sekoitellessa taikinaa, toiset nauttivat kahvista ja Riitan leipomasta tuoreesta ruisleivästä ja olihan Riitta tehnyt meitä varten pannukakkuakin vaniljavaahdon ja mansikkahillon kera. Kyllä meidän kelpasi.

A-ryhmän päästessä leipomaan, B-ryhmä odotti oman taikinan nousemista ja lähti katsomaan lampaita. Siellä ne kovasti määkivät ja kait ne tykkäsivät, kun heitä tultiin katsomaan ja saivathan ne hiukan makupalojakin.

Itse leipominen tapahtui tuvan ison pöydän ääressä. Asetuimme pareittain pöydän molemmin puolin ja sitten alkoi se oman leivän leipominen. Kun oli pyöritelty ja taputeltu leipä oikean kokoiseksi ja muotoiseksi, alkoikin kova suunnittelu millaisia kuvioita siihen tehdään.... erilaisia muotteja oli iso korillinen. Valinnan vaikeutta....mutta kyllä kaikki leipänsä sai koristeltua ja ei muuta kuin leivät uuniin. Osa leivistä paistettiin leivinuunissa ja osa sähköuunissa. Ihana ruisleivän tuoksu levisi tupaan, kun leivät paistuivat uuneissa.

Leipien paistuessa Riitta jakoi meille jokaiselle ruisleipäreseptin, joka käytiin vielä suullisestikin läpi kohta kohdalta.

Mistä sitten tiedettiin, että leivät ovat tosiaan kypsiä? No niitä pitää koputella alta päin ja leivän pitää kumahtaa ja päälipuoleltakin pitää painella. Reikäleipien kanssa paistuivat myös ne pienet reikäset, jotka sitten upposivatkin uuninlämpöisinä meidän parempiin suihin voin kera.... kyllä oli hyvää.

Kun leivät olivat paistuneet, ne pakattiin paperipussiin. - Ruisleipää ei saa laittaa muovipussiin, evästi Riitta meitä. Muovipussiin pakattiin jokaiselle oma juuri. Näin me sitten oltiin valmiita kotimatkalle. Oma ruisleipä, juuri ja ohje kassissa. Juuri on lähtöisin Krapilta, josta Riitan ystävä sen oli saanut ja ystävä taas antanut Riitalle, näin mielle kerrottiin.

Olipa mukava ilta. Puheensorinaa, naurua, käsien upottamista taikinaan, vaivaamista, taputtelua, yhdessä tekemistä, pannukakkua, mansikkahilloa ja uunituoretta ruislepää...siitä oli tämä marttailta tehty. On onni kuulua marttajoukkoon!