Hautausmaakävelyllä

Takana Kuhlefelt-suvun hautakappeli
Mäntsälän kirkossa on kattoremontti, siksi kirkon seiniä kiertää rakennustelineet
Sankarivainajien muistomerkki
Mäntsälän punatiilinen kirkko - valmistunut 1865 ja vihitty adventtina 1866
Salaperäinen Mor......

Tuokokuun ensimmäisen marttaillan aiheeksi oli valittu Hautausmaakävely, jota oli kovasti toivottu jäsenten taholta....ja voi meidän tuuria, kun säätiedotus lupasi sadetta....

Niin ja tottahan se säätiedotus oli ihan oikeassa. Vettä satoi. Itse mietin, että tuleekohan kukaan... aika monta tuntia tätä oli valmisteltu ja hautausmaalla kävelty.

Mutta niin vaan 26 marttaa uhmasi sateista säätä ja kokoontui hautausmaan portille. Uskomatonta.... niin ja eihän se sade meitä pahemmin häirinnyt - eihän se kuin vain tihuutti. Hapekas ilma...

Ja siitä se lähti. Muutama sana kirkonmäestä ja kirkosta ja hautausmaasta. Enemmänkin olisi voinut kertoa, mutta aika oli rajoitettu ja hautausmaa täynnä tarinoita. Ihmisten elämää, kohtaloita, surua, sankaruutta, nimiä jälkipolville. Sankarivainajien muistomerkki tuli tutuksi, nimiä löytyy yli 200. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään kuin, että antaa henkensä ystäviensä edestä. Sielumme annoimme Jumalallle, henkemme iäsnmaallemme ja nimemme jäi jälkimaailmalle". Tämä lukee muistomerkissä, jonka on suunnitellut Ilmari Wirkkala.

Kiersimme ns. vanhaa osaa, josta on monta Mäntsälän historiaan vaikuttanutta henkilöä saanut viimeisen leposijan. Tarinoita kirkkoherroista, kartanon isännistä, ihan tavallisista ihmisistäkin. Kuka lepää haudassa, jossa lukee vain Mor? Hautakartat tulivat käyttöön vasta 1934, joten eipä ole kenenkään tiedossa kuka siitä on saanut viimeisen leposijan. Tarina kertoo, että äidin kaksi tytärtä eivät haluneet äidin nimeä paljastaa....

Katselimme Wäinö Aaltosen tekemää kaunista Enkeli reliefiä, joka löytyy Pietiläisten sukuhaudasta. Ihastelimme myös Heikki Varjan tekemiä veistoksia, joita löytyy muutamilta haudoilta. Nämä hienot työt ovat ilona jälkipolville. Kuinka kaunis onkaan "Tyttö kukkakedolla" tai Heikki Varjan omalla haudalla oleva "Salaisuus" muistomerkki.

Martat kuulivat hautakappeleista, joita on kaksi kappaletta Mäntsälän hautausmaalla. Toinen on Kuhlefelt-suvun hautakappeli ja toinen on Sederholmien hautakappeli. Molemmat suvut ovat olleet kartanon omistajia Mäntsälässä.  Sederholmit isännöivät Saaren kartanoa kolmen sukupolven ajan ja Kuhlefeltit omistivat Hautjärven kartanon. Kerroin miten olin kerran jopa onnistunut pääsemään Sederholmien hautakappeliin. Tarina sekin.

Pysähdyimme Muistelulehdossa. Kerroin alueen synnystä ja kunka suosittu alue on. Jouluisin kynttilämeri täyttää kivipaadet. Muistelulehdon vieressä on mahtava hautapaasi Juho Leivo - paimenpoika, joka lähti Viipuriin ja perusti kravattitehtaan. Tuli evakkona Järvenpäähän ja varasi itselleen hautapaikan Mäntsälästä. Seurakunnan kanssa oli sovittu, että hauta pestään kaksi kertaa viikossa. Kyllä sitä on jynssätty, on kertonut pitkän uran seurakunnassa tehnyt hautausmaanhoitaja.....

Kerroin rivihautauksesta, joka ei kaikille ollut tuttu. Rivihautauksen päättyessä alueesta tehtiin tavallinen hauta-alue. Muutama sana myös D-alueesta, jonne ei nyt kuitenkaan menty. Palattiin takaisin kirkon portille ja matkalla katsastettiin vielä muutam hauta. Pysähdyttiin haudalla, jossa oli tuo hieno Heikki Varjan "Tyttö kukkakedolla" veistos. Niin herkkä. 

Kävelykierroksessa kuultiin myös Elisabeth Rehnin vanhemmista kunnanlääkäri Anders Carlbergista ja vaimostaan Ruthista, joka oli yksi Mäntsälän Marttojen perustajajäsenistä. Carlberg hoiti koko pitäjän - yksinään. Vieressä lepää Mäntsälän ensimmäinen kunnanjohtaja Tapio Hyyrylänien - toimen mies ja hänen vaimonsa Jenny. Meille martoille tuttu Jenny, joka oli 10 vuotta Mäntsälän Marttojen puheenjohtaja. Kolmantena on Osmo Viljanen - Sepänmäen isä. Ilman hänen tarmoaan ei Sepänmäen museoaluetta olisi. Vastapäätä on iso Mäntsälän kartanon omistajasuvun Herlevien hauta-alue. Paljon tarinoita ja monta surun hetkeä.

Ihmeteltiin Hemmilän suvun hautakiveä, jossa luki kuitenkin Hämmilä. Miksi? No sekin tarina tuli tutuksi. Katsottiin kuvanveistäjä Häiväojan tekemää hautamuistomerkkiä kauppaneuvos Niklanderin haudalla ja muisteltiin Abraham Ehnroosia - toimeiliasta kirkkoherraa 1800-luvulla, joka on jättänyt nimensä mm. toiselle yläasteellemme.

Kerroinpa vielä legendaarisesta Ohkolan sairaalan ylilääkäristä Elma Routalinnastakin ja tuli nuo kartanon isännätkin aika tutuksi....

Mutta aika kului ja....

Sitten oli aika kiittää osallistujia.  Ryhmä tuntui tyytyväiseltä ja melko tyytyväinen oli opaskin...vaikka ainahan tuntuu, että jotain jää kertomatta, mutta ehkä joskus sitten uudelleen paremman sään vallitessa.

PS. Seuraavana päivänä sain kovin kannustavan puhelinsoiton hautausmaankierroksesta, joten ehkä oppaan on oltava ihan tyytyväinen ja jättää tuo melko-sana pois.....

Laitan muutaman ylimääräisen kuvan, jotka on kuvattu aikaisemmin.